Ihan paras vuohenjuusto-bataattilaatikko

 Joulu on perinteiden juhlaa, myös ruokaperinteen vuoden kohokohta. Lukuisat tahot tarjoavat jouluruokaa, joulupuuroa, joululeivonnaisia ja joulujuotavia. Kun viimeinen koittaa aatto, ei ainakaan allekirjoittaneen tee tippaakaan mieli laatikoita, kinkkua tai rosollia. Tämän lisäksi lapsuuteni makumaiseman juhliin, olivatpa ne sitten kesällä tai talvella, kuuluivat laatikkoruuat.

Niinpä en juuri välitä laatikoista enkä tradiotionaalisista joulutarjottavista noin muutenkaan. Senpä takia en tee rosollia, meillä ei ole kinkkua pöydässä ja laatikoista ainoastaan bataatti-vuohenjuustosellaista, jonka ohjeen pongasin vuonna 2009 Glorian Ruoka & Viini –lehdestä. Siitä asti laatikko on kuulunut joulupöytämme vakiherkkuihin.

Mitä meillä sitten jouluna syödään, jos ei jouluruokaa? Tavallisesti teen lihapullat ruskeallasoosilla, tarjoan paljon kalaa sen seitsemässä muodossa, mätiä, possun sisäfileetä italialaisittain täytettynä, hieman leikkelekinkkua ja ison kulho hyvää vihersalaattia, erinäisiä lisukkeita unohtamatta. Tuostakin saa jo itsensä sopivaan jouluähkyyn, vaan tässä ohje.

Bataatti-vuohenjuustolaatikko

1kg bataatteja (noin 2 keskikok.)

200g vuohenjuustoa (esim. Chévrus, Pirkka Parhaat vuohenjuusto)

n. 1dl kermaa

1/2dl vaaleaa siirappia

1/4tl chilijauhetta

1tl suokaa

hieman mustapippuria jauhettuna

Lisäksi

korppujauhoja
voita

Kuori, lohko ja keitä bataatit miedosti suolatussa vedessä läpikypsiksi. Kaada keitinvesi pois, mutta säästä hieman massan ohentamista varten. Soseuta bataatit sähkövatkaimella, murustele vuohenjuusto joukkoon välillä vatkaten, että saat muusista sopivan sileää. Lisää vielä kerma, siirappi ja mausteet, tarvittaessa loraus keitinvettä soseen notkistamiseksi.

Kaada seos voideltuun ja korppujauhotettuun n. 1,5-2 l vetoiseen vuokaan. Ripsottele massan päälle korppujauhoja sekä lisää voinokareita pinnalle. Paistele 150 asteisessa uunissa noin 1,5 tuntia.

Vinkki: tuunaa kaupan bataattilaatikko siten, että sekoita valmislaatikkoon n. 1dl kermaa, 1/5dl vaahterasiirappia ja mantelilastuja kästuntuman mukaan. Laita uuniin ja anna lämmetä kunnolla. Hyvää tuli.

Ihan paras mustikkapiirakka ja ihan kelvollinen omenapiirakka

Ajattelin elokuun lopun kunniaksi muistaa satoisaa aikaa mustikkapiirakan ohjeella. Tämä kotikokki.netistä löytämäni ja tuunaamani resepti toimii mainiosti muillakin marjoilla, kuten puolukalla, vadelmalla ja myös omenalla tai raparperillä. Kuitenkin aina, kun tulee puhetta piirakasta, mieleeni tulee isäni kertomus sota-ajalta, joka tietenkin liittyy – piirakkaan.

Toisen maailmansodan aikana Karjalan evakoita saapui myös Pohjanmaan rannikkoseuduille. Oudot kulkijat herättivät luonnollisesti suurta kiinnostusta ja halua kuulla tarinoita vieraammilta mailta. Niinpä noin 11-vuotias isäni päätti lähteä yhdessä pikkuveljensä Reinon kanssa naapuriin katsomaan jo tutuksi tullutta evakkoväkeä.

Evakot olivat kovia leipomaan, mutta isän ja Reinon mielestä etenkin karjanlanpiirakat maistuivat todella pahoilta. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että sota-aikana täytteenä ei ollut herkullinen riisipuuro, vaan piirakkaan laitettiin vanhat puurot, keiton tai perunamuusin tähteet. Pahaa-aavistamattomat pojat sattuivat paikalle juuri leipomispäivänä. Iloinen ja rempseä evakkoemäntä tarjosi kaksikolle lämpimäisiä huudellen: ”Syökää pojat piiraist!”

Kovaan ruisleipää tottuneet lapset ottivat opetetun kiltisti karjalanpiirakat käteen. Isä söi väkisin nikotellen ja ihmetteli samalla, miksi ihmeessä Reino oli syönyt omansa ennätysajassa! Siinäpä oli vierailu suoritettu ja pojat lähtivät talosta kohteliaasti kiittäen mäkeä alas, kotia kohti.

Pienen mutkan takana Reino tempaisi lakin päästä, kaivoi sen pohjalta piirakan ja heitti leivonnaisen metsään.  Isä on todennut, että Reino oli lapsista se, jolla todella sytytti tilanteessa kuin tilanteessa, jopa piirakkaa syödessä!

Mustikka- tai omenapiirakka

200g voita tai Oivariinia
2,5-3dl sokeria
4,5dl vehnäjauhoja
2dl Sunnuntain Kaurainen sämpyläjauhoja
2 kananmunaa
2tl leivinjauhetta

Täyte
2-3dl marjoja tai 2 omenaa (kaneliomenat kotipuusta ovat mukavan napakoita)
purkki kermaviiliä
0,5dl sokeria

1tl vanilijasokeria

1 kananmuna

omenapiirakkaan vielä

1tl inkivääriä
2rkl vaahterasiippia

Vatkaa notkea Oivariini ja sokeri sähkövatkaimella vaahdoksi. Lisää seuraavaksi kananmunat yksitellen vaahdon joukkoon, tässäkin voit käyttää sähkövatkaimen tehoja. Annostele leivinjauhe jauhoihin ja lisää jauhoseos taikinaan. Voit myös korvata Kauraisen sämpyläjauhon ihan tavallisilla vehnäjauhoilla.

Itse käytän silikonivuokia, joten ”aktivoi” silikoni huuhtelemalla vuoka kylmän veden alla. Nyt voit painella taikinan vuokaan. Jos taikina tarttuu sormiin, käytä levitysapunasi jauhoja, ei vettä, sillä vesi tekee taikinasta liisteriä.

Laita silikonivuoka jo tässä vaiheessa uuniritiälle. Tee seuraavaksi täyte sekoittaen kermaviilin, sokerit ja kananmunan sileäksi soosiksi. Kun kastike on valmis, kaada mustikat tai lado omenaviipaleet piirakkapohjalle. Tässä vaiheessa valuta omenien päälle vaahterasiirappia ja ripottele inkivääri. Lopuksi kaada kermaviilisoosi marjojen tai omenien päälle.

Paista ”piiraist” noin 40–50 minuuttia 175 asteessa, eli kunnes kermaviili on hyytynyt ja tikkuun ei tartu raakaa taikinaa. Se oli siinä. Tarjoa piirakkaa vaniljakastikkeen ja jäätelön kera, kahveeta unohtamatta.

Vinkki: omenapiirakan kermaviilisoosiin voit lisätä ripauksen kardemummaa. Herkku maistuu vielä paremmalta vaniljakastikkeen ja/tai jäätelön kaverina.

Ihan helppo kotijuusto

Bloggaajan pitäisi oikeasti lukea omaa blogia, ainakin välillä, jos kirjoittamisen väli venähtää. Nimittäin huomasin präntänneeni tarinaa Tupperware-ajoistani muutamaan otteeseen. Hoh-hoijakkaa, kyllähän saman kertaamisessa tulee jo lukijallekin väsy!

Kuitenkin nyt tarjoilen teille helpon ja ihastuttavan kotijuusto-ohjeen, mistä voi tehdä nopeasti sapaksia vaikkapa juhliin. Lehmätilallisen lapsia kun olen (kuinkahan monta kertaa olen tämän todennut…), niin totuin siihen, että kaapista löytyi ja löytyy vieläkin itse tehtyä juustoa. Tähän pöydän lisukkeeseen liittyy vielä eräs surullinen muisto vuodelta 1976.

Isoäitini teki kotijuustoa keittiössämme ja minä leikin pienenä pallerona vieressä. Kuuntelimme samalla kepeää iskelmää radiosta, kunnes yllättäen lähetys katkaistiin uutisten täyttäessä tuvan: Lapuan patruunatehdas oli räjähtänyt. Isoäitini, jota mammaksi kutsuttiin, kuunteli murheellisena vakavaa viestiä.

Aina kun laitan käteni heraveteen, muistan juuri tuon hetken. Ruokaan todellakin kytkeytyy nykyhetken ohella tukku tapahtumia menneistä, mitä ei hevin unohda.

Mutta nyt sukellan kohti pintavesiä, sillä tässä tulee itse ohje, jonka pongasin vuosia sitten Glorian ruoka & viini –lehdestä.

Vinkki: näppärät pikku suolapalat eli sapakset syntyvät täyttämällä ruissipsejä kotijuustolla. Sitä voi käyttää myös voileipäkakkujen täytteenä tai pintaviimeistelyssä. 

Kotijuusto

2prk punaista täysmaitoa

5dl piimää

1 kananmuna

1tl suolaa

lisäksi

yrttejä tai syötäviä kukka

basilikaa

ruohosipulia

mustaviinimarjapensaan lehtiä

kehäkukan terälehtiä

valitse näistä mitä haluat

Tässä menee silpuksi ruohosipulia.

Anna piimän tekeytyä eli seisoa huoneenlämmössä noin 6-8 tuntia. Seuraavaksi lataa maito kattilaan ja erottele kananmunan keltuainen valkuaisesta. Lisää valkuainen piimän joukkoon. Kun maito kiehahtaa, ota kattila pois hellalta ja sekoita joukkoon valkuaisella ryyditetty piimä. Sekoita hieman, laita kansi päälle ja anna maidon herottua noin 20 minuuttia.

Lopuksi juustomassa siivilöidään herasta.

Tämän jälkeen siivilöi hera pois juustomassasta ja kaada juusto kulhoon. Mausta juusto suolalla ja sekoittele mukaan kananmunan ruskuainen. Samalla sekaan heitetään yrttejä, kuten hienonnettua ruohosipulia, basilikaa, riivittyjä kehäkukan terälehtiä ja millä nyt ikinä keksit juustoa maustaa. Kaada vielä juusto muottiin tai siivilään tekeytymään yö yli tai noin 6-8 tunniksi. Lopuksi kumoa valmis juusto tarjoiluastialle, eikun maistelemaan.

Ihan parhaat kuppikakut/muffinit

Niin ne asiat muovautuvat. Allekirjoittaneen blogin nimi voisi olla ”Ihan parasta suuhunpantavaa”, sillä olen raapustanut ”ihan parasta” lähes jokaiseen otsikkoon. En vaan voi sille mitään, koska seuraavat kuppikakut yksinkertaisesti ovat älyttömän hyviä, eikä herkkujen tekemiseen tärväänny liikaa aikaa tai muita esivalmisteluja.

Kyseisen reseptin hyödyin Tampereen Tupperware-tukusta, ja sen tekijänä on Ulla Oksaharju, silloinen muovikollegani. Tosiaan - myin tuppereita noin viitisen vuotta ja kaiken muovin ohella sain firmasta kavereita, pongasin parhaan ystäväni, makselin opintolainaani ja talletin mappiin kaikki firman kautta jaetut ruokaohjeet.

Tämän reseptin ideana on jälleen kerran vaivattomuus yhdistettynä loistavaan makuun. Lisäksi näitä voi leipaista silloin, kun kaapit huutavat tyhjyyttään, koska aina jostakin perukasta löytyy hieman jauhoja, ruokarasvaa, kardemummaa… Tämän ohella taikinaa pystyy maustamaan suklaalla, erilaisilla mausteilla, kauden marjoilla, hedelmillä tai raparperilla, ja sen päälle voi nuolaista maukkaan tuorejuusto-tomusokerikerroksen strösseleillä silattuna!

Kardemummamuffinit

(n. 8 kpl)

50g voita tai Oivariinia

1,5dl sokeria

1 kananmuna

2dl vehnäjauhoja

1tl kardemummaa

1tl leivinjauhetta

1dl maitoa

Sulata rasva, anna sen jäähtyä ja vatkaa sillä välin sokeri ja kananmuna kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita jauhojen joukkoon leivinjauhe, siivilöi jauhoseos sokeri-munavaahtoon vuorotellen maidon kanssa. Lisää massaan lopuksi rasva juurevasti sekoittaen.

Nostele taikina valmiiksi uunipannulle laiteltuihin paperi- tai silikonimuffinivuokiin. (Täytä noin ¾ osaa vuoasta, jopa vähemmän.) Paista noin 20 minuuttia 175 asteessa, uunin keskitasossa. Kokeile puisella tikulla kypsyyttä tarvittaessa ja ota uunista ulos, kun taikinaa ei enää tartu kokeilutikkuusi.

Jotta kuppikakut eivät levahda paistettaessa, laitan taikinan  kaksinkertaisiin paperisiin muffinivuokiin.

Tuorejuusto/mascarponekuorrute

1prk Pirkka mascarpoena, muukin tuorejuusto käy

mielivaltaisesti tomusokeria, väriä saat esim. mansikka- tai suklaa-tomusokerista

Tässä mennään taas kästuntumalla, mutta kahdeksaan kuppikakkuun käytin puolet Pirkan mascarponesta. Lisäsin maun mukaan mansikka-tomusokeria ja sekoitin massan sähkövatkaimella tasaiseksi. Malta kunnolla jäähdytellä kuppikakut, sillä kuorrute sulaa liian tulisen herkun päällä.

Sipaisin kuorrutetta reilulla otteella voiveitsellä kuppikakuille, mutta tavallisella pursottimella ja tyllalla saa luultavasi aikaiseksi kivaa jälkeä. Päälle vielä strösselit ja kahveet notkumaan: se on siinä!

Paras Brita-kakku ikinä!

Paras Brita-kakku ikinä!

Äitienpäivä lähestyy kovaa kyytiä. Huomasin asian kaupan kylmätiskissä notkuvista kakuista. Itse taistelen joka vuosi kaakun tekemisen tai tekemättömyyden kanssa: jos laiskottaa, ostan kaupasta valmista samalla peläten, että äitienpäiväsunnuntaina tapaan lautaseltani teollisuudelta maistuvan koreuden.

Toinenkin vaihtoehto on paha. Jos taas on kiire ja teen kaakun energiamäärällä nolla, tuloksena on toki kaaku, mutta koristeltuna äkäisellä äidillä. Seuraava Ruotsi-klassikko, Brita-kakku, on eräs lempparileivonnaisistani: se on helppo tehdä, koristeiden kanssa ei tarvitse kruusailla ja täyte syntyy nopeasti. Tosin tässä pelataan valkuaisen ja keltuaisen erottamisella, joka voi olla toisille kynnyskysymys. Brita on lempparini senkin takia, että siinä on rapeaa ja juhlavaa marenkia pinnalla, joka on kaiken tekemisen vaivan väärtti.

Ihan vihjeenä vaan, äiti voi leipaista ja puolittaa Britan valmiiksi jo edellisenä iltana. Muu väki voi askarrella aamulla täytteen. Toisilta sekään ei onnistu, niinpä täytteenkin pystyy tekemään kaappiin päivää aiemmin. 

Kakkupohjan ohje on alun perin Kodin kuvalehden Parhaat täytekakut –kirjasta nimellä Valkolakin juhlakakku, koska tässä on myös tummaa kaakaojauhetta mukana. Täyte on omaa käsialaani ja väliin tulevan soossin kanssa voi noin muutenkin käyttää luovuutta.

Tumma-Brita

(n. 10 hengelle)

pohja:

100g voita

1dl sokeria

2 keltuaista

1dl maitoa

11/2dl vehnäjauhoa

2tl leivinjauhetta

2rkl kaakaojauhetta

päälle:

2 valkuaista

11/2dl  tomusokeria

50g mantelilastuja tai käsialan mukaan

Täyte I:

1tlk vanilja- tai mansikkarahkaa

1prk vispikermaa

mansikoita

3rkl tai maun mukaan tomusokeria

2tl vaniljasokeria

Täyte II:

1prk vaniljarahkaa

1prk vispikermaa

1 banaani

1prk säilykepersikoita

3 rkl tomusokeria tai sen maun mukaan

2tl vaniljasokeria

Aloita erottelemalla keltuaiset valkuaisista. Vaahdota sitten huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi, lisää vaahtoon keltuaiset reippaasti sekoittaen. Tämän jälkeen lataa massaan keskenään sekoitetut ja sihdatut kuivat aineet vuorotellen maidon kanssa. Levitä taikina öljytylle leivinpaperille, jotta saat sen paiston jälkeen näppärästi irti.

Tässä vaiheesssa pohja on jo puoliettuna tupperin käärestorttu-astiassa. Nyt laastia päälle...

 Vatkaa seuraavaksi valkuaiset vaahdoksi tomusokerin kanssa, mutta älä tee siitä liian jämäkkää ja kokkeroista, sillä sileää marenkivaahtoa on helpompi levittää taikinan päälle. Levitä lopuksi marenkiseos pohjan päälle, varovaisesti nyt! Ripsauta pinnalle vielä mantelilastut ja paistele 175 asteessa noin 15–20 minuuttia, tai kunnes marenki on tarpeeksi kovettunutta.

Kermarahkaan sekoitellaan mansikat ja sokerit.

Anna pohjan jäähtyä rauhassa ja tee sillä välin täyte. Hurruttele kerma vaahdoksi, lataa joukkoon makurahka ja sokerit. Kääntele kunnolla ja pilko kaveriksi vielä mansikoita, sekoita. (Jos teen Täyte II:n, laitan mukaan pilkotun banaanin ja säilykepersikat, yleensä en käytä tähän koko purkillista.)

Seuraa ehkäpä se vaikein osuus: halkaise Brita ja irrota se varovasti leivinpaperista, yritä saada toinen puoli kauniisti tarjoiluastialle. Juuri näin. Pistele pohjalle täyte ja kietaise tämän päälle jäljelle jäänyt Brita-kakun puolikas. Koristeeksi pöläytä tomusokeria.

Voit tehdä pohjan tai pohjat valmiiksi päivää ennen h-hetkeä. Säilytä pohjat huoneenlämmössä, ja jos olet tehnyt monta pohjaa, niin toisen voi pinota alimmaisen päälle laittamalla väliin muutaman sokeripalan. (Sokeri imee mahdollista kosteutta, estää kakkupohjien tarttumisen eikä vahingoita leivonnaista.) Ison tumman Britan saat tekemällä kaksi kokonaista pohjaa sekä lisäämällä täytteen määrää. Isosta tummasta syö noin 30-40 henkeä.

Vinkki: öljyän leivinpaperin talouspaperilla, jonka olen kostuttanut öljyssä, näin rasvaa ei tule vahingossa liikaa.

Ja taas vinkki: koristeeksi käyvät tomusokerin kanssa mm. syötävät kukat, mansikat tai kokonainen ruusu.

Herkullinen tiramisu isoolle väelle

Herkullinen tiramisu isoolle väelle

Toimin 2010-luvulla noin viitisen vuotta Tupperware-konsulenttina. Tämä homma tiesi tutustumista muovin, keittiöiden, kotien ja ihmisten maailmaan. Opin työstä ainakin sen, että suomalaiset ovat todella vieraanvaraisia: varsinaisen esittelyshown jälkeen luvassa oli kahvipöytä, joka notkui illan emännän tai isännän tekemiä herkkuja. Toisin sanoen,  me todella haluamme antaa vieraillemme parasta. Tämä asenne lämmittää mieltäni vieläkin.

Näihin aikoihin vedin esittelyn myös Isojoella. Pakkanen paukkui nurkissa, mutta siitä huolimatta paikalle oli saapunut mukavasti väkeä. Jälleen kerran kutsu kuului kahville ja sillä reissulla maistoin elämäni parasta tiramisua! Olin onnentyttö, koska sain hauskan illan lisäksi mukaani vielä loistavan ohjeen. Kyseisen tiramisun toinen hyvä puoli on sen riittoisuus. Isoon, laakeaan kulhoon tehdystä tiramisusta riittää parhaimmillaan maisteltavaa noin 20 vieraalle. Lisäksi uuniton leivonnainen kannattaa tehdä valmiiksi jo edellisenä iltana ennen h-hetkeä, mikä puolestaan säästää aikaa juhlapäivästä.

Syötin tiramisua työkavereilleni Merjan nimpparipäivän kunniaksi. Ihan kiitettävästi vati tyhjeni...

Isojoen tiramisu

(20 hengelle)

3 keltuaista

1,5 dl sokeria

200 g tuorejuustoa tai mascarponea
3dl kermaa

5 dl vahvaa, jäähtynyttä kahvia

(3 rkl kahvilikööriä)

paketillinen Digestive-keksejä

Aloita homma keittämällä ja jäähdyttämällä kahvi. Vatkaa sitten kerma vaahdoksi. Lisää kermavaahdon joukkoon tuorejuusto, jonka voit kätevästi sekoittaa sähkövatkaimella. Erottele seuraavaksi kananmunan keltuaiset valkuaisista ja kuohkeuta keltuaiset sokerin kanssa vaahdoksi. Kaada lopuksi sokerivaahto tuorejuustomassaan ja sekoita perusteellisesti.

Levitä seuraavaksi ohut seoskerros laakean tarjoiluvadin pohjalle. Lorauta halutessasi kahvilikööri kylmään kahviin ja kostuta keksit nesteessä. Asettele Digestivet tiiviisti vierekkäin seoksen päälle ja levitä keksien ylle tuorejuustoseosta. Tämän jälkeen tulee vielä kaksi keksi- ja tuorejuustokerrosta siten, että viimeinen kerros on tuorejuustomassaa. Tasoita pinta nuolijalla, laita kansi päälle ja työnnä tiramisu jääkaappiin yön yli maustumaan, tai vähintään neljäksi tunniksi.

Ennen kahvittelua ota misu kylmästä ja pöläytä päälle tummaa kaakaojauhetta. Nam. Kemut voivat alkaa!

Vinkki: voit käyttää maustamattoman tuorejuuston tilalla vaikkapa appelsiinituorejuustoa. Kesällä kaakaojauheen lisäksi koristeeksi  käy muutama mansikka, myös nonparellit, irtokarkit mm. lisät ovat kivoja.

Lisäksi tapaan tehdä jäljelle jääneistä valkuaisista marenkeja: vatkaan kolmen valkuaisen sekaan 12 ruokalusikallista tomusokeria. Kun marenkiseos on todella kiiltävää ja kovaa, lisään siihen pistaasirouhetta. Tämän jälkeen lataan marenki-pistaasivaahdon lusikalla leivinpaperoidulle uunipellille. Paistan marenkeja noin 100 asteessa parisen tuntia, siis kunnes ne kovettuvat.

Syysklassikko toskaomenat

...tai omenakropsu, niin kuin meillä pimeemmällä pohojanmaalla sanotaan. Siis ruotsinkielisen pohjanmaan eteläisessä kärjessä, lähellä Satakunnan rajaa. Paikkaa voi kutsua myös Suupohjaksi. Menikö maantieteellinen seikkailu liian vaikeaksi?

Yhtä kaikki. Pannukakkua kutsutaan kropsuksi Etelä-Pohjanmaalla. Suupohjassa, lapsuudenkotini liepeillä, elettiin ja eletään yhä kahden maakunnan, murteiden ja ruotsinkielen puristuksissa. Eipä ihme, jos sama sana voi tarkoittaa sadan kilometrin säteellä ihan eri asioita.

Muistikuvieni mukaan "kropsu" on aina liitetty kaurahiutaleisiin. Flikkasena äiti tarjoili meille omituista, pullan ja kakun välimuotoa muistuttavaa leivonnaista, kropsua, jonka päällä oli tuhti kerros sokeri-kaurahiutale-seosta. Tämä oli tosi hyvää tuoreena, mutta yön yli nukkuneena leivonnaisesta tuli kovaa känttyä. Myös toskaomena-paistosta kutsuttiin omenakropsuksi.

Seuraava ohje on peräisin Isotalon & Kuittisen toimittamasta Kotiruoka-keittokirjasta, joka on kaikkien kotimaisten reseptikirjojen klasikko, tämäkin. Klassikon valmistus palkitsee, sillä omenatoska tai omenakropsu on lohturuokaa parhaimmillaan. Vinkki: tarjoa tätä saunan jälkeen jäätelön ja vanilijakastikkeen kanssa. Ensimmäisestä lusikallisesta lähtien kavala maailma on hetken todella kaukana.

Terästän klassikkoa vaahterasiirapilla.

 

Omenakropsu eli omenatoska
(4 hengelle)

4-6 kotimaista omenaa
50g voita tai Oivariinia (muukin riini käy)
1/2 dl sokeria
2dl kaurahiutaleita
1tl kanelia
2-3rlk vaahterasiirappia

Sulata voi, lisää lisää siihen kuivat aineet ja sekoita. Pese, poista siemenkodat ja viipaloi omenat (pesu riittää omasta puusta otetuille tai naapurista saaduille). Lado omenat uunivuokaan, lorota niiden päälle vaahterasiirappia ja kuorruta paistos kaurahiutaleseoksella.

Paistele tuotosta 200 asteessa noin puolisen tuntia tai siten, että kaurahiutaleisiin tulee kunnolla väriä. Voit aluksi pitää paistoksen kannen alla, mutta ota loppuvaiheessa kansi pois ruskitumista varten. Ja mitä tämä olisi ilman jäätelöä. Ilman vanilijakastiketta. Ilman strösseleitä. Kaikkia näitä saa käyttää, niin makealla herkulla saat iloiset vatsat täyttää!