keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Syysklassikko toskaomenat

...tai omenakropsu, niin kuin meillä pimeemmällä pohojanmaalla sanotaan. Siis ruotsinkielisen pohjanmaan eteläisessä kärjessä, lähellä Satakunnan rajaa. Paikkaa voi kutsua myös Suupohjaksi. Menikö maantieteellinen seikkailu liian vaikeaksi?

Yhtä kaikki. Pannukakkua kutsutaan kropsuksi Etelä-Pohjanmaalla. Suupohjassa, lapsuudenkotini liepeillä, elettiin ja eletään yhä kahden maakunnan, murteiden ja ruotsinkielen puristuksissa. Eipä ihme, jos sama sana voi tarkoittaa sadan kilometrin säteellä ihan eri asioita.

Muistikuvieni mukaan "kropsu" on aina liitetty kaurahiutaleisiin. Flikkasena äiti tarjoili meille omituista, pullan ja kakun välimuotoa muistuttavaa leivonnaista, kropsua, jonka päällä oli tuhti kerros sokeri-kaurahiutale-seosta. Tämä oli tosi hyvää tuoreena, mutta yön yli nukkuneena leivonnaisesta tuli kovaa känttyä. Myös toskaomena-paistosta kutsuttiin omenakropsuksi.

Seuraava ohje on peräisin Isotalon & Kuittisen toimittamasta Kotiruoka-keittokirjasta, joka on kaikkien kotimaisten reseptikirjojen klasikko, tämäkin. Klassikon valmistus palkitsee, sillä omenatoska tai omenakropsu on lohturuokaa parhaimmillaan. Vinkki: tarjoa tätä saunan jälkeen jäätelön ja vanilijakastikkeen kanssa. Ensimmäisestä lusikallisesta lähtien kavala maailma on hetken todella kaukana.

Terästän klassikkoa vaahterasiirapilla.

 
Omenakropsu eli omenatoska
(4 hengelle)

4-6 kotimaista omenaa
50g voita tai Oivariinia (muukin riini käy)
1/2 dl sokeria
2dl kaurahiutaleita
1tl kanelia
2-3rlk vaahterasiirappia

Sulata voi, lisää lisää siihen kuivat aineet ja sekoita. Pese, poista siemenkodat ja viipaloi omenat (pesu riittää omasta puusta otetuille tai naapurista saaduille). Lado omenat uunivuokaan, lorota niiden päälle vaahterasiirappia ja kuorruta paistos kaurahiutaleseoksella.

Paistele tuotosta 200 asteessa noin puolisen tuntia tai siten, että kaurahiutaleisiin tulee kunnolla väriä. Voit aluksi pitää paistoksen kannen alla, mutta ota loppuvaiheessa kansi pois ruskitumista varten. Ja mitä tämä olisi ilman jäätelöä. Ilman vanilijakastiketta. Ilman strösseleitä. Kaikkia näitä saa käyttää, niin makealla herkulla saat iloiset vatsat täyttää!


maanantai 3. syyskuuta 2012

Ihan paras kanapasta

Pikkukirjaimen pöydässä on ollut pikkasen hiljaista kuluneiden kuukausien aikana. Tai oikeastaan se hiljaiselo on koskettanut vain tätä some-pöytää, ei todellista. Tässä on nautiskeltu kesän herkuista, oman maan mansikoista, hyttysïä uhmaten poimituista mustikoista ja vieraista. Tarkoitan siis ruuasta vieraiden kanssa.

Nyt tämä taantumus saa riittää. Aion nimittäin paljastaa superhyperherkullisen kanapastan ohjeeni, joka on kaiken kukkaraksi todella helppo valmistaa ja kelpaa paremmillekin piireille.

Jäin koukkuun sänkykamari-ilmeen ja - äänen omistavaan Nigellaan. Brittien keittiöjumalatar sanoi, ettei tuorepasta ole kovin kummoista: sen hakkaa 6-1 hyvin tehty, kananmunaa sisältävä kuivatuote. Tästä rohkaistuneena ostin Tampereen Stockmannilta sitruunalla ryyditettyä spagettia, sillä Nigellan tavoin rakastan sitruunan makua.

Kaikki tämä kuulostaa hyvältä, mutta todellisuus on toista. Sitruunapastassa ainoastaan nimessä oli sitruunaa. Huoh, no eipä se mitään. Pääasia että ruoka sinällään vei mielen mennessään sitruunattomalla sitruunapastalla ryyditettynä.

Pikkukirjaimen ihan paras kanapasta
(4-5 henkilölle)

250-300g hunajamarinoituja broilerinfileesuikaleita
sipuli
purkki hyla-kermaa, tavallinenkin käy
1-2 rkl makeaa chilikastiketta
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
SantaMarian Chicken & Steak -pippurisekoitusta, jos löytyy

Lisäksi:

kuivattua nauhapastaa tai spagettia neljälle
parmesaania
tuoretta basilikaa ja persiljaa, jos löytyy

Kuumenna pastan keitinvesi kiehuvaksi. Tällä välin pilko sipuli, pane kasari liedelle ja kuullota sipuli voissa tai Oivariinissa. Iske pasta ja suola kiehuvaan veteen. Jatka kastikkeen kimpussa laittamalla fileesuikaleet sipulin sekaan. Paistele kypsäksi ja mausta soosi makealla chilikastikkeella. Jos haluat, pistele sekaan hieman suolaa, mustapippuria ja SantaMarian kanapippuria myllystä.

Siivilöi kypsästä pastasta vesi ja lisää pasta kanakastikkeen joukkoon. Kääntele ja valuta sekaan purkki kermaan. Sekoita hyvin. Tässä vaiheessa voit vielä maustaa tuotosta. Anna kastikkeen hieman lämmetä, jopa kiehahtaa. Näin kerma mehevöityy kunnolla ja tukee pastan makua entistä paremmin.

Ripottele kanapastan päälle basilikaa ja persiljaa. Käske väki syömään ja viimeistelkää porukalla annokset parmesaanilastuilla. Juomaksi voit laskea Torresin Vina Esmeraldaa, varsin maistuvaa valkkaria.

Situunapastaa löytyy nykyään Stokkan herkusta.